Olen löytänyt kavereita ja oppinut lörpöttelemään tyhjänpäiväisiä puolituttujen kera. Minulla on kuntosalijäsenyys ja lauantainen aamurutiini, joka saa itseni ylpeäksi. Aamukymmenneen mennessä olen käynyt jumpassa, ruokakaupassa ja ostanut leikkokukkia olohuoneen koristeeksi. Lauantai-iltojen suhteen on vielä kuitenkin petraamista. Tämä lauantai on kuluut siivoillen ja pyykkäillen. Ulkona sataa kaatamalla, ja olen tyytyväisenä vain kuunnellut sateen ropinaa sohvalla istuen. Yhdeksän kuukauden aikana olen jopa oppinut tykkäämään tästä isosta, hieman kömpelöstä sohvasta, joka valtaa koko olohuoneen. Ruokapöytää kaipaan edelleen, vaikka en oikestaan tiedä missä välissä ehtisin laittamaan ruokaa.
Töissä on vaihtunut väki rankalla kädellä, enkä tiedä mitä muutos tuo tullessaan. Oma kelloni tikittää kuitenkin kohti loppua. Onko jo pakko miettiä, mitä haluan kolmen kuukauden kuluttua?
