Käänteitä

Ensimmäisten rauhallisten työpäivien jälkeen alkoi tapahtua. Vuosittaisten henkilökohtaisten palautesessioiden päätyttyä koitti irtisanomisten aalto. Suomessa irtisanomiset tapahtuvat lähinnä pakon edessä, täällä ne nähdään kätevänä keinona siivota heikoimmat lenkit pois työntekijöiden joukosta. Irtisanomisaikaa ei ole, vaan huonojen uutisten jälkeen henkilökohtaiset tavarat pitää kerätä kassiin ja poistua työpaikalta samantien sanomatta muille työkavereille mitään. Juuri niin karua ja julmaa kuin miltä kuulostaakin.

Lisädramatiikkaa tilanteeseen tuovat uudet työntekijät, jotka ilmestyivät työpaikalle heti viikko edellisten lähdettyä. Välillä kuvittelen eläväni televisiosarjassa.

Keskimäärin paluu töihin on kuitenkin ollut mukavaa, ja aamuisin on ollut kiva herätä töihin (älkää kertoko kenellekään). Olen nauttinut uudesta roolistani, tilannut käyntikortteja ja soittanut konsulteille sitä mukaa kuin on tehnyt mieli. Ennen se oli niin pelottavaa soittaa LVI-insinöörille, kun en tiennyt oikeita sanoja englanniksi. Tajusin, etten tiedä niitä sanoja suomeksikaan. Ihan hyvin tässä on pärjätty.

Tällä hetkelle mielessä: uudet kengät, häähömpötystä ja lasiset säilytysastiat.

Perjantaista tunnelmaa työmaalta

Paremmat näkymät jonkun toisen toimistosta

Arjen katastrofit

New Yorkissa yksi tavallisimmista arkipäiväisistä haasteista on metrolla liikkuminen. Aina välillä metro vaan jättää saapumatta kuin vantaalainen bussi. Monenkymmenen minuutin odottelun jälkeen laiturialue on ääriään myöten täynnä enemmän tai vähemmän hikisiä kohtalontovereita. Junan saapuessa metrojuna muistuttaa lähinnä karjankuljetusvaunua. Seuraava metro saattaa tulla heti perään, tai saattaa jättää tulematta. Jos jaksaa odottaa muutaman karjalastin lipuvan ohitse, saattaa jo kolmas tai neljäs juna olla normaalia väljempi. Hyvänä nyrkkisääntönä on varata tunnin matkaan puoli tuntia ylimääräistä, jos ajoissa oleminen on ehdottoman tärkeää. Metro on kuitenkin yleisesti hyväksyttävä tekosyy olla myöhässä, ainakin satunnaisesti.

Toinen arkisista kurjuuksista on ruokaostokset. Monet täkäläisistä ruokakaupoista ovat ilmeisen läheistä sukua Hulluille päiville, ainakin ihmismäärästä ja heiluvista kyynärpäistä päätellen. Pahin on kuitenkin kotimatka täpötäyden paperikassin kanssa. Eilen se sitten tapahtui, tuo pahoin pelkäämäni hetki - paperisen kauppakassin kahvat repesivät kesken kotimatkan. Tämän arkipäiväisen katastrofin syy selvisi nopeasti: kassatäti oli pakannut kaksi kahden litran maitoa samaan kassiin. Yksikahvaista kassia ehkä vielä jotenkuten kantaisi kaksin käsin, mutta toinen käsi oli jo varattuna toiselle kantamukselle. Onni onnettomuudessa oli vanha kunnon Marimekon kangaskassi, joka löytyi laukun pohjalta. Ilman sitä olisivat ruoat jääneet tienlaitaan.

Paluu menneisyyteen

Paluu arkeen pakkoloman jälkeen tuntui karulta. Aikaset aamuherätykset eivät ole kuuluneet repertuaariin viimeisen neljän kuukauden aikana. Kaksi tuntia siihen meni, kun vanha, tuttu toimisto tuntui taas niin tutulta (ja vanhalta) kuin aina ennenkin. Mieltä lämmitti erityisesti työkavereiden lämmin vastaanotto. "Welcome back!" aidonoloisten hymyjen kera kuului sellaisiltakin ihmisiltä, joiden en tietänyt tietävän minun olemassaolosta. Työtehtävät ovat mieluisia, eikä aamuherätyskään enää harmita, päinvastoin: on mukava tehdä töitä lahjakkaiden ihmisten parissa. Saa nähdä kauan tätä alkuhuumaa kestää. 

Amerikan mantereella on vierähtänyt puolitoista vuotta. Toisaalta aika on ollut lyhyt, toisaalta pitkä, joka tapauksessa se on mennyt nopeasti. En vieläkään tahdo muistaa, että asun oikeasti New Yorkissa. Se kuulostaa aina paljon paremmalta kuin mitä se on. Kaikki kaupungista optimistisesti läähättävät tuttavat saa onneksi nopeasti hiljaiseksi ihan vain kertomalla paljon vuokraa maksetaan tästä arviolta 45 neliön 2h+kk:sta. Kuvittele summa joka on aivan liikaa, ja lisää siihen puolet päälle. A-pua. 

Lähitulevaisuuden haaveina ovat tämän vuoden ensimmäinen palkkashekki (ihan oikea shekki, valitettavasti), häämekko (toinen palkkashekki mennee tähän suuntaan) ja töihin matkaaminen polkupyörällä.