Kuin Lontoossa

Ihana, sumuinen sunnuntai. Tekisi mieli pukeutua lämpimästi ja hamoilla rantametsikössä, ihan vain jotta myöhemmin voisi käpertyä vilttiin ja siemailla kaakaota samalla kun katsoo jotain hauskaa elokuvaa. Ehkä teenkin juuri niin. Mystinen sumu on yksi suosikkisäitäni. Sumun verhotessa maisemaa jää enemmän mielikuvituksen varaan.

Järjestystä

Haaveissani minulla on vaalea koti, jonka keittiö on aina siisti, eikä olohuoneessa loju yhtään ylimääräistä paperia. Haaveilen, että minulla olisi paljon vähemmän tavaraa, ja kaikki tavara olisi tärkeää ja merkityksellistä. Välillä yritän heittää pois turhia esineitä. Eilen lähti neljäsosa cd-levyistä, mikä ei kuitenkaan ole kuin ehkä 6 kpl. Pitäisi osata luopua enemmästä.

Haluaisin löytää avaimeni laukusta ilman penkomista. Joko tarvitsen uuden laukun tai enemmän järjestystä. Luulen, että tarvitsen enemmän järjestystä. Muuhunkin kuin laukkuuni.

Kissan korvike

Halusin puolueettoman tahon, jolle voi kertoa mitä elämässä oikeasti tapahtuu. Koska kissa ei sovi elämäntilanteeseen, päätin aloittaa uuden blogin.

Mun syksy on rankka. Ympärillä olevat ihmiset ei aina ymmärrä kun sanon, että mulla on ollut paljon tekemistä. Töitä, diplomityö, koulukurssi ja töiden hakemista. Jatkuva syyllisyydentunto estää nauttimasta vapaailloista. Jos listalta saisi kaksi asiaa pois, niin asiat olisivat hyvin. Ei auta kuin tehdä. Tehdä enemmän. Yleensä minua vain väsyttää.

Oikeastaan halusin tämän blogin tuoksuvan takkapuilta. Pieniltä ja suurilta unelmilta, jotka yritän tavoittaa. En aina halua puhua niistä, vaikka tiedän aika tarkkaan, mitä haluan seuraavaksi tapahtuvan. Niin paljon on kiinni asioista, joihin ei itse voi tarpeeksi vaikuttaa.