Viime viikot ovat täyttyneet kyselyistä tulevaisuudensuunnitelmieni suhteen. Jostain syystä parisuhteeni seuraavat käänteet tuntuvat kiinnostavan turhan monia, aivan kuin kyse olisi jostain saippuaoopperasta. Olen lopen kyllästynyt tilittämään vaihtoehtoja puolitutuille ja -tuntemattomille. Kaikki vaihtoehdot ovat oikeastaan aika pelottavia ja suuria, eikä niiden pohtiminen ole ollut suosikkipuuhaani. Toivon, että asiat vain järjestyisivät itsekseen, vaikka tiedän, ettei kaikkea voi jättää sattuman varaan.
Kesä valuu käsistä aivan liian nopeaan. Vatsanpohjassa möyrii, kun tajusin että kohta jäljellä olevia työpäiviä on alle kuukausi.
