Kutsuvieraat

Olen osannut (ainakin omasta mielestäni) ottaa hääsuunnittelun suhteellisen rennosti. Osittain kyse on olosuhteiden pakosta, sillä hirveästi hääroinaa en edes pysty haalimaan kasaan ja kuskaamaan rapakon yli. 

Pientä häähullutta on kuitenkin ollut havaittavissa viime päivinä: kaupasta on tarttunut kaikenlaista nauhaa ja koristetta ilman sen suurempia ajatuksia siitä, mihin moisia oikeasti tarvitsee. Kävin kuuliaisesti palauttamassa pitsinauhat ja pompomit kauppaan. 

Kaikennäköiseltä draamalta säästyttiin vanhempienkin osalta aina siihen asti että kutsut tuli lähettää. Kuulemma jos toiselta puolelta kutsutaan se ja se, niin kyllä toiselta puolelta pitää myös kutsua ne ja ne (vaikka niitä ei olisi nähty vuosikausiin). Nyt kaduttaa että myönnyin lähettämään kaikille kutsut - ei siksi etten haluaisi nähdä kaikkia, vaan koska juhlatilassa tulee olemaan turhankin ahdasta jos kaikki kutsutut ilmestyvät paikalle. 

Muutama päivä aikaa vierailla ilmoittaa tulemisistaan, sitten pääsee pohtimaan istumajärjestystä. Miksi se kuulostaa niin hauskalta?

What if

En ole osannut istua alas ja kirjoittaa. Kirjoittaa niistä samanlaisista päivistä, viikoista ja perjantaista, joka tuntuu aina liian kaukaiselta. Ei kai arjen pitäisi olla tällaista piinaa?

Jos se olisi vain tämä projekti, jos seuraava olisikin parempi? Jos kuitenkin päivittäisin portfolioni ja lähettäisin sen muutamaan paikkaan? Ja jos lakkaisin jossittelemasta ja tekisin jotain. Mutta kun se kaikki mahdollinen uusi pelottaa, ja pelottaa ettei mitään uutta löydykään.

Iltaisin pelaan virtuaalitodellisuutta nimeltä hääsuunnittelu. Jos ne eivät olisi se ainoa odottamisen arvoinen asia.