Toisessa maassa

Kuusi vuotta kaukokaipuuta, vain suunta on muuttunut vuosien mukana. Olen pitkään yrittänyt päättää, että juuri nyt on kaikki hyvin, juuri näin, juuri täällä. Silti mieli kaihertaa aina johonkin suuntaan. Se että on jossain muualla, on pois jostain muualta.

On ironista tuntea itsensä yksinäiseksi kaupungissa, jossa asuu miljoonia ihmisiä. 90% minulle tärkeistä ihmisistä vaan sattuu asumaan muualla, jossain kaukana. Arjesta puuttuvat pienten ja suurten pohdintojen spontaanit teekuppihetket, jotka joskus erehdyin ottamaan itsestäänselvyytenä.

Arkeani rikastuttaa nyt toisenlaiset asiat. Koti, rakkaus ja kauan kaivattu yhteinen elämä. Onni, joka odottaa kotiin tullessa. Myöhäisinä iltoina kun kävelen kotiin mieli sumussa, muistan aina katsoa Broadwayta pohjoiseen. Chrysler building. Kai sitä voisi huonomminkin mennä.

Jos joskus päätämme lähteä tästä jonnekin muualle, niin tiedän, että pärjäämme varmasti. Tähänkin asti on selvitty. Selvitty metsistä, betoniviidakoista, autiomaista ja valtateistä.

Jotain kotiutumisasteesta kertonee, että olen unohtanut missä ääkköset sijaitsevat näppäimistöllä.