Paluu menneisyyteen

Paluu arkeen pakkoloman jälkeen tuntui karulta. Aikaset aamuherätykset eivät ole kuuluneet repertuaariin viimeisen neljän kuukauden aikana. Kaksi tuntia siihen meni, kun vanha, tuttu toimisto tuntui taas niin tutulta (ja vanhalta) kuin aina ennenkin. Mieltä lämmitti erityisesti työkavereiden lämmin vastaanotto. "Welcome back!" aidonoloisten hymyjen kera kuului sellaisiltakin ihmisiltä, joiden en tietänyt tietävän minun olemassaolosta. Työtehtävät ovat mieluisia, eikä aamuherätyskään enää harmita, päinvastoin: on mukava tehdä töitä lahjakkaiden ihmisten parissa. Saa nähdä kauan tätä alkuhuumaa kestää. 

Amerikan mantereella on vierähtänyt puolitoista vuotta. Toisaalta aika on ollut lyhyt, toisaalta pitkä, joka tapauksessa se on mennyt nopeasti. En vieläkään tahdo muistaa, että asun oikeasti New Yorkissa. Se kuulostaa aina paljon paremmalta kuin mitä se on. Kaikki kaupungista optimistisesti läähättävät tuttavat saa onneksi nopeasti hiljaiseksi ihan vain kertomalla paljon vuokraa maksetaan tästä arviolta 45 neliön 2h+kk:sta. Kuvittele summa joka on aivan liikaa, ja lisää siihen puolet päälle. A-pua. 

Lähitulevaisuuden haaveina ovat tämän vuoden ensimmäinen palkkashekki (ihan oikea shekki, valitettavasti), häämekko (toinen palkkashekki mennee tähän suuntaan) ja töihin matkaaminen polkupyörällä.