Käänteitä

Ensimmäisten rauhallisten työpäivien jälkeen alkoi tapahtua. Vuosittaisten henkilökohtaisten palautesessioiden päätyttyä koitti irtisanomisten aalto. Suomessa irtisanomiset tapahtuvat lähinnä pakon edessä, täällä ne nähdään kätevänä keinona siivota heikoimmat lenkit pois työntekijöiden joukosta. Irtisanomisaikaa ei ole, vaan huonojen uutisten jälkeen henkilökohtaiset tavarat pitää kerätä kassiin ja poistua työpaikalta samantien sanomatta muille työkavereille mitään. Juuri niin karua ja julmaa kuin miltä kuulostaakin.

Lisädramatiikkaa tilanteeseen tuovat uudet työntekijät, jotka ilmestyivät työpaikalle heti viikko edellisten lähdettyä. Välillä kuvittelen eläväni televisiosarjassa.

Keskimäärin paluu töihin on kuitenkin ollut mukavaa, ja aamuisin on ollut kiva herätä töihin (älkää kertoko kenellekään). Olen nauttinut uudesta roolistani, tilannut käyntikortteja ja soittanut konsulteille sitä mukaa kuin on tehnyt mieli. Ennen se oli niin pelottavaa soittaa LVI-insinöörille, kun en tiennyt oikeita sanoja englanniksi. Tajusin, etten tiedä niitä sanoja suomeksikaan. Ihan hyvin tässä on pärjätty.

Tällä hetkelle mielessä: uudet kengät, häähömpötystä ja lasiset säilytysastiat.

Perjantaista tunnelmaa työmaalta

Paremmat näkymät jonkun toisen toimistosta