Illalla avara kahvila isoine ikkunoineen muuttuu korttelin omaksi akvaarioksi. Valoisat ikkunat, joista voi tarkastella toisten ihmisten elämää, ja haaveilla niistä illoista, kun itse istuu kahvilassa ihmisten katseen alla. Muutaman sekunnin ote muiden arjesta näyttää aina täydelliseltä sateiselta kadulta käsin.
Mielikuvissani kahvilassa soi hiljaa vuoden 2011 indie-hitit, eikä puheensorina nouse musiikin yli. Väsynyt ilta, johon kahvilan lämmin syli kaikki tuudittaa. En mene sisälle – tiedän, ettei tässä kaupungissa koskaan ole hiljaista. Unelmieni uninen kahvila on jossain muualla.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti