I do (once again)

Niin, ne häät. Vaikka keskimäärin tykkään järjestää juhlia, niin häiden suunnittelu ei vielä ole erityisemmin innostanut. En ole koskaan haaveillut häistä tai prinsessamekoista. Onneksi näistä juhlista saa tehdä omannäköiset. Ainoa toiveeni häiden suhteen tällä hetkellä on, että vieraat pääsisivät paikalle, juhlat olisivat rennot, eikä kenenkään tarvitse missään vaiheessa stressata päivästä. Tärkein on kuitenkin jo hoidettu - byrokratiapuoli.

Jotain omasta suhtautumisesta häihin ehkä kertoo se, että monelle ystävälle ilmoitin avioliiton solmimisesta vain kuvaviestin muodossa, jälkikäteen. "Paperihommia." Joku on ehkä saanut kakistella kahvia pöytäliinalle, kun töksäytin uutiset takavasemmalta kesken kahvittelun. Välillä unohdan itsekin olevani naimisissa.  

Jos olosuhteet olisivat olleet erilaiset, olisimme varmasti odottaneet hieman pidempään ennen avioitumista. Olisin halunnut perheen ja ystävät paikalle. Toisaalta pieni ja yksinkertainen seremonia juuri sellaisena kuin se oli, oli hyvin paljon meidän näköinen. Yksinkertainen ja aito, ilman turhia krumeluureja keskittyen siihen tärkeimpään. 

Me molemmat halusimme kuitenkin ehdottomasti järjestää kunnon juhlat lähimmäisillemme. Koska perheemme ja ystävämme ovat lahjakkaasti sijoittuneet ympäri maailman, häät ovat mitä parhain (teko)syy saada kaikki tärkeimmät ihmiset saman katon alle. Sitä on todellakin odotettu.